Ennakkopäätös: verokiista ratkesi KHO:ssa pelaajan eduksi
Korkein hallinto-oikeus on ratkaissut kysymyksen, jolla on suuri merkitys järjestelmällisesti pelaaville vedonlyöjille. Tuoreen ennakkopäätöksen mukaan vedonlyönti voi olla tuloverolaissa tarkoitettua tulonhankkimistoimintaa, vaikka menestys perustuu osin sattumaan. Ratkaisevaa ei siis ole se, voiko yksittäisen ottelun lopputulosta ennustaa varmasti. KHO painotti vedonlyöjän tiedonhankintaa ja pelimarkkinoiden tuntemusta sekä sitä, kuinka laajaa ja suunnitelmallista toiminta oli.
Tulonhankkimistoiminta on verotuksessa keskeinen käsite, koska siitä aiheutuneet menot saa vähentää tuloista. Elinkeinotoiminnaksi KHO ei vedonlyöntiä kuitenkaan katsonut. Käytännössä linjaus muuttaa sitä, mistä vero lasketaan. Tapauksen vedonlyöjä sai vähentää ansiotulostaan ETA-alueen ulkopuolella maksamansa pelipanokset, yhteensä 365 606 euroa. Verohallinto oli hyväksynyt vähennykseksi vain voitollisten vetojen panokset, jolloin hävityt vedot jäivät laskelmasta pois.
Ero ei ole pelkkä tekninen yksityiskohta. Jos vain voittaneiden vetojen panokset saa vähentää, verotettavaa tuloa voi syntyä myös vuonna, jona vedonlyönti on kokonaisuutena jäänyt tappiolle. Silloin vero kohdistuisi tuloon, jota pelaajalle ei todellisuudessa ole kertynyt. Huomionarvoista on, että päätös koskee nimenomaan ETA-alueen ulkopuolella järjestettyä vedonlyöntiä, joten sitä ei voi suoraan yleistää jokaisen pelaajan kohdalla.
KHO kumosi sekä Helsingin hallinto-oikeuden että verotuksen oikaisulautakunnan päätökset ja Verohallinnon tekemän oikaisun. Myös vedonlyöjälle määrätty veronkorotus poistui, koska hänen veroilmoitustaan ei pidetty virheellisenä. Juristi Joonas Karhu tiivisti LinkedInissä ratkaisun ytimen siten, että riittävän laajaa ja järjestelmällistä vedonlyöntiä voidaan pitää toimintana, jota harjoitetaan tulon hankkimiseksi.
Nämä tekijät vaikuttivat päätöksen lopputulemaan
KHO:n pöydällä ei ollut kysymys siitä, ovatko vedonlyöntivoitot veronalaista tuloa. Siitä osapuolet olivat samaa mieltä. Riita koski sitä, millaista toimintaa ETA-alueen ulkopuolella tapahtunut vedonlyönti on ja saako siihen liittyviä kuluja vähentää. Vedonlyöjä itse olisi halunnut toimintansa elinkeinoksi. KHO torjui tämän, koska eri toimijoiden tarjoamien vedonlyöntipalveluiden käyttäminen ei ole elinkeinoverolain tarkoittamaa liike- tai ammattitoimintaa. Käytännössä vedonlyöjä oli näiden palveluiden asiakas eikä niiden tarjoaja.
Toissijainen vaatimus meni läpi. KHO katsoi kokonaisuutta ja totesi vedonlyönnin tapahtuneen tuloverolain tarkoittamassa vakaassa tulonhankkimistarkoituksessa. Tällöin sovelletaan tuloverolain 29 §:n 1 momenttia, jonka mukaan tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot saa vähentää. Ratkaisulla oli suorat seuraukset vedonlyöjän verotukseen. Verohallinnolla ei ollut oikeutta oikaista verotusta esittämällään perusteella, joten pelipanosten lisäksi vähennyskelpoisia olivat myös asunnon ja työpaikan väliset matkakulut, 5 541 euroa. Koska veroilmoitus oli kunnossa, 1 154,60 euron veronkorotukselle ei ollut perustetta.
Vastapuolen ajattelu kertoo, miksi tapaus oli periaatteellisesti kiinnostava. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön mukaan hävityt panokset olivat tulon käyttämistä eli elantomenoja, joita tuloverolain 31 §:n 4 momentti ei salli vähentää. Samaan suuntaan oli päätynyt hallinto-oikeus, jonka mielestä jokainen veto oli erillinen tapahtuma, eikä hävityllä panoksella ollut vaikutusta seuraavaan vetoon.
Oikaisulautakunta taas oli korostanut, ettei vedonlyöjä osallistu itse otteluun. Siksi tulon ei katsottu perustuvan hänen omaan taitoon samalla tavalla kuin elinkeinotoiminnassa. Perusteluissaan lautakunta nojasi aiempaan ennakkopäätökseen KHO 2022:60. Korkein hallinto-oikeus päätyi kuitenkin toiseen lopputulokseen. Kokonaisarvion seurauksena myös hävittyjen vetojen panokset tulivat vähennyskelpoisiksi, eikä niitä tarvinnut enää erotella voitollisista vedoista.
Tapauksen taustalla jalkapallovedonlyöntiä jopa 100 tuntia viikossa
Tapauksen vedonlyöjä ei ollut satunnainen harrastaja. Hän kertoi hankkineensa toimeentulonsa vedonlyönnillä vuosikymmenen aikana alkaen vuodesta 2010 ja keskittyneensä suomalaiseen jalkapalloon ja erityisesti livevetoihin otteluissa, joista ei ollut TV- tai striimilähetystä.
Tavoitteena oli löytää vedonvälittäjien hinnoitteluvirheitä eli ylikertoimia. Hänen mukaansa vedonlyönnin vuotuinen liikevaihto oli vuodesta 2014 lähtien keskimäärin noin 650 000 euroa. Ajankäytöllisesti kiireisimpinä kuukausina viikkoon kertyi 50–100 tuntia operointia ja pisimmät päivät venyivät 18 tuntiin. Tammi–maaliskuussa sekä syys–lokakuussa tahti hidastui 30–50 viikkotuntiin.
Vuonna 2020 hän löi ETA-alueen ulkopuolella 2 145 vetoa ja palautuksia kertyi 406 713 euroa. Oman ilmoituksensa mukaan hän jäi voitolle 41 106 euroa, mikä tarkoitti 13,33 prosentin tuottoa sijoitetulle pääomalle. Verohallinto lisäsi vuonna 2022 hänen ansiotuloon 112 369,48 euroa ja leikkasi matkakuluvähennyksestä 3 091 euroa. Oikaisulautakunta ja hallinto-oikeus hylkäsivät hänen vaatimuksensa viimeisen kahden vuoden ajalta.
Vedonlyöjä vertasi itse omaa tilannetta pokerin pelaamiseen. Hänen mielestään sattuma ja edellisen pelin vaikutus seuraavaan ovat mielivaltaisia kriteerejä, koska ne täyttyvät myös pokerissa. Hän muistutti, että pokeria voidaan Verohallinnon käsityksen mukaan harjoittaa tulonhankkimistoimintana. KHO määräsi Verohallinnon korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa, 5 820 euroa. Muiden kulujen, kuten työhuoneen, puhelimen, internetin, lehtitilausten, työmatkojen ja otteluiden pääsylippujen, vähennyskelpoisuus palautettiin oikaisulautakunnan arvioitavaksi.
Toinen rahapeliverotuksen linjaus kolmessa kuukaudessa
Ratkaisu on jo toinen KHO:n rahapeliverotusta koskeva linjaus kolmen kuukauden sisällä. Aiemmin KHO pysäytti elokuussa Verohallinnon niin sanotun pyöräytyskohtaisen tarkastelun, jota oli sovellettu ETA-alueen ulkopuolella toimivien kolikkopelien voittojen verotukseen. Käytännössä jokaista pyöräytystä olisi arvioitu verotuksessa omana, erillisenä tapahtumanaan. Ratkaisu syntyi niukasti äänin 3–2.
Veronmaksajain Keskusliiton veroasianajaja Miika Härkönen totesi tuolloin, että vähemmistö olisi mennyt vähennysoikeudessa vielä pidemmälle. Hänen mukaan olennaisinta oli se, ettei KHO hyväksynyt Verohallinnon näkemystä jokaisesta pelistä täysin erillisenä tapahtumana.
Härkösen mukaan auki jäi kuitenkin esimerkiksi se, mikä lasketaan yhdeksi pelisessioksi ja kuinka pitkä tauko pelien välillä tarvitaan, jotta yksi sessio päättyy ja seuraava alkaa. Rajanveto ei ole pelkkää saivartelua, sillä se vaikuttaa siihen, mitkä panokset ja voitot lasketaan yhteen.
Kummassakin ratkaisussa Verohallinto oli lähtenyt liikkeelle tiukasta yksittäistarkastelusta ja kummassakin KHO päätyi pelaajan kannalta suotuisampaan lopputulokseen. Molemmat koskevat myös ETA-alueen ulkopuolella järjestettyjä pelejä. Perustelut tosin eroavat ja vedonlyönnissä ratkaisevaa oli tulonhankkimistoiminta, kolikkopeleissä pelien tarkastelutapa.
Linjaukset osuvat siirtymävaiheeseen, kun rahapelimarkkina muuttuu lisenssipohjaiseksi ensi kesänä ja samalla pelaajien verokohtelua koskevat tulkinnat ovat tarkentuneet korkeimmassa hallinto-oikeudessa askel kerrallaan. Miten ratkaisut näkyvät Verohallinnon käytännöissä jatkossa, on vielä avoin kysymys.
