Sinivalkoinen lisenssijärjestelmä puhuttaa: Operaattoreiden lähtökohdat jakavat markkinaa
Ensi vuoden heinäkuussa käynnistyvä kotoinen rahapelien lisenssijärjestelmä jakaa alalla toimivat yhtiöt jo kauan ennen ensimmäistäkään asetettua panostusta karkeasti kahteen leiriin. Toisilla on takataskussaan valmiina paikallinen miljoonayleisö, kun taas toiset pakotetaan aloittamaan asiakashankinta täysin puhtaalta pöydältä. Tulevassa markkinassa ei siis käytännössä lähdetä liikkeelle samalta viivalta, vaan operaattoreiden välinen data- ja asiakaskuilu on jo heti paukusta poikkeuksellisen syvä.
Asetelman rajusta epätasapainosta muistutti Lissabonissa järjestetyssä SBC Summit -tapahtumassa puheenvuoron pitänyt Antti Koivula. Ruotsalaisen ATG:n ja Suomen Hippoksen yhteisyrityksen, Hippos ATG:n, compliance-johtajana työskentelevä Koivula nosti esiin sen ilmeisen tosiasian, että aiemmin esimerkiksi Maltan lisenssillä operoineet yhtiöt pääsevät hyödyntämään tulevaan malliin siirtyessään täysimääräisesti jo aiemmin kerrytettyjä sinivalkoisia asiakastietokantoja. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että yritysten hallussa olevan asiakasdatan määrässä on valtavia eroja heti ensimmäisestä päivästä lähtien.
Skaalan ylivoimaisessa kärjessä porskuttaa nykyinen monopoliyhtiö Veikkaus, jonka rekisteristä löytyy peräti 2,7 miljoonaa asiakasta. Tästä massiivisesta joukosta yli kahden miljoonan aktiivisen urheilu- ja rahapelaajan arvioidaan siirtyvän suoraan tuoreen järjestelmän puolelle. Samaan aikaan suurimmilla ulkomaisilla peliyhtiöillä on hallussaan jopa yli miljoonan paikallisen pelaajan asiakkuudet ja useilla muillakin vakiintuneilla toimijoilla asiakasmäärät liikkuvat jo kuusinumeroisissa lukemissa.
Täysin nollasta ponnistaville uutuuksille, kuten Hippos ATG:lle, kyseessä on melkoinen takamatka. Koivula totesi tilanteesta alan koukeroista laajasti kirjoittavalle iGB-medialle kuitenkin kylmän realistisesti, että vääristyneestä pelikentästä valittaminen on täysin hyödytöntä. Hänen mukaansa päätökset on nyt tehty ja jokaisen markkinoille pyrkivän yhtiön on yksinkertaisesti opittava elämään näiden asetettujen reunaehtojen puitteissa.
Järjestelmä on vuosia myöhässä – taustalla puhtaasti raha
Vaikka lisenssijärjestelmään siirtyminen on pohjolan rahapelialalle historiallinen merkkipaalu, monopolin purkamista pitkään ajaneen Antti Koivulan mielestä poliittinen päätöksenteko tapahtui aivan liian myöhään. Pitkään nykyisen järjestelmän valuvikoja ja ilmeisiä heikkouksia vastaan lobanneen Koivulan henkilökohtainen näkemys on, että Suomen olisi pitänyt seurata muiden Pohjoismaiden ja Euroopan maiden esimerkkiä ja avata markkinansa reilulle kilpailulle jo 10–15 vuotta sitten.
Luontevin hetki suunnanmuutokselle olisi Koivulan arvioiden mukaan ollut jo kymmenisen vuotta sitten. Tuolloin kolme valtiollista toimijaa eli Fintoto, Raha-automaattiyhdistys ja vanha Veikkaus yhdistettiin nykyiseksi jättiyhtiöksi. Palapelin palat osoittivat jo tuossa vaiheessa paikallisen kanavointiasteen tasaista laskua ja kotoisten pelieurojen siirtymistä kiihtyvällä tahdilla monopolin ulkopuolisille verkkosivustoille. Tämä oli selvä hälytysmerkki sääntelyn vanhentumisesta ja perustavanlaatuisen muutoksen välttämättömyydestä.
Vuosikausien viivyttely ja ratkaisujen pakoilu on käynyt valtiolle erittäin kalliiksi. Veikkauksen pelikate on pudonnut takavuosien 1,7–1,8 miljardin euron tasolta dramaattisesti noin 45 prosenttia. Samassa suhteessa ovat pienentyneet myös valtion kassaan tilitettävät tuotot. Kysyttäessä syytä siihen, mikä lopulta sai valtion ja päättäjät pyörtämään kantansa ja purkamaan monopolin, Koivulan vastaus oli tyhjentävän lyhyt. Kyse oli puhtaasti rahasta ja valtion omien tulovirtojen ehtymisestä.
Vaikka avoin kilpailu koittaa lopulta ensi vuoden heinäkuussa, valtio ei ole luopumassa Veikkauksesta aivan lähivuosina. Vaikka julkisessa keskustelussa on jo väläytelty ajatusta yhtiön osittaisesta yksityistämisestä ja myymisestä, Koivula ei odota valtion luopuvan omistajuudestaan ainakaan ennen vuosikymmenen vaihtumista. Monopoliasemasta luopuva entinen valtionyhtiö pääseekin marssimaan tulevaan lisenssimarkkinaan ja alkavaan kovaan kilpailuun vahvan valtion omistajuuden antaman selkänojan turvaamana.
Hakemusryntäys ja valvontaviranomaisen resurssit herättävät kysymyksiä
Kiinnostus avautuvaa lisenssimarkkinaa kohtaan on osoittautunut poikkeuksellisen valtavaksi, sillä Poliisihallitukselle oli syyskuun loppuun mennessä kertynyt jo peräti 75 toimilupahakemusta. Hakemusten vastaanottaminen lähti liikenteeseen maaliskuun alussa, ja suurin ryntäys nähtiin välittömästi kevätsesongin alussa maaliskuun tuodessa 24 ja toukokuun 23 hakemusta. Hakijoille ei ole asetettu ehdotonta määräaikaa eikä toimijoiden kokonaismäärää ole rajoitettu lainsäädännössä, joten hakemuksia voi jättää vapaasti myös jatkossa.
Valtava lupahakemusten vuori on kuitenkin toistaiseksi vasta käsittelyjonossa, sillä Poliisihallitus on vahvistanut, ettei yhtäkään lupa-asiakirjaa ole vielä virallisesti hyväksytty. Yksittäisten hakemusten käsittelyaikojen arvioidaan venyvän 6–8 kuukauteen, mikä asettaa jo ennen markkinan avautumista melkoisen stressitestin valvovalle koneistolle.
Lupahakemusten ryntäys syventää entisestään Koivulan julki tuomaa huolta valvontaviranomaisen todellisesta suorituskyvystä ja valmiudesta. Valvontaa johtavan organisaation johtajan on määrä aloittaa tehtävässään vasta tammikuussa, mikä jättää käytännön organisoimiselle ja valmisteluille aikaa vaivaiset kuusi kuukautta ennen heinäkuussa koittavaa toiminnan varsinaista starttia.
Lyhyttä valmisteluaikaa kireämpänä haasteena pidetään kuitenkin viranomaisen rajallisia voimavaroja. Paikallisen viranomaisen henkilöstömäärän arvioidaan jäävän alle puoleen esimerkiksi samankokoisen Tanskan vastaavasta valvontakoneistosta. Alan sisältä pelätäänkin, ettei viranomainen ole heti toimintavalmis ohjeistamaan kymmeniä tulevia operaattoreita tai valvomaan tehokkaasti maassa toimivia pimeitä markkinoita.
Markkinan houkuttelevuus näkyy jo käytännön yhteistyösopimuksina
Ilmeisistä haasteista ja epätasaisesta kilpailuasetelmasta huolimatta avautuva rahapelimarkkina vetää kansainvälisiä toimijoita puoleensa kuin magneetti. Markkinan kiistaton vetovoima perustuu poikkeuksellisen korkeaan asukaskohtaiseen pelikatteeseen sekä tuoreen järjestelmän tarjoamaan valtavaan kaupalliseen kehityspotentiaaliin. Rahapelaamisella on pohjolassa poikkeuksellisen pitkät ja syvät juuret, sillä vuosikymmeniä kestäneen valtionmonopolin aikakaudella pelaaminen on ollut tiiviisti ja näkyvästi läsnä arjessa ja tutussa lähiympäristössä aina ruokakauppojen peliautomaateilta ja huoltoasemilta kauppakeskuksiin koko maassa.
Kansainvälisten operaattoreiden kova kiinnostus ja maaperän raivaaminen näkyvät jo konkreettisina siirtoina ja merkittävinä päänavauksina kotimaisessa urheilumaailmassa. Tästä selkeänä esimerkkinä toimii Superpesis, joka ilmoitti ensimmäisenä suurena suomalaisena urheilusarjana solmineensa näkyvän yhteistyösopimuksen ulkomaisen vedonlyöntijätin kanssa. Operatiivisesta toiminnoista vastaavan yhtiön jättämä toimilupahakemus pelisivustolle laitettiin Poliisihallituksessa vireille jo toukokuussa, vaikkakaan virallista päätöstä tai hyväksyntää hakemukselle ei ole vielä muiden hakijoiden tapaan annettu.
Varsinkin täysin tyhjästä ponnistaville operaattoreille vääjäämätön lähtölaskenta kohti ensi heinäkuussa häämöttävää markkinoiden virallista avautumista on jo täyttä totuutta. Valtavan markkinapotentiaalin ja ennätyksellisen hakemusryntäyksen keskellä alan suurimmaksi avoimeksi kysymykseksi jääkin se, onko henkilöstöresursseiltaan karsittu nykyinen valvontaviranomainen tosiasiallisesti valmis kohtaamaan lukuisat maahan pyrkivät ulkomaiset toimijat ja pyörittämään valvontaa riittävän tehokkaasti heti ensimmäisestä päivästä alkaen.
