Volatiliteetti selitettynä: Miksi tietyt pelit syövät saldon nopeammin kuin toiset?

Kuvitellaan tilanne, jossa viihdepeluri päättää rentoutua arkisen viikon päätteeksi pelisivustolla. Tämä urho suorittaa 50 euron talletuksen, avaa suositun kolikkopelin ja nojaa taaksepäin odottaen runsaasti viihdettä. Mutta ennen kuin tuoppiin kaadettu sihijuoma on ehtinyt edes lopettaa kuplimista, ruudulla vilkkuu jo pyöreä nolla. Mitään merkittävää ei tapahtunut, ei jättipotteja, ei säihkyviä bonuspelejä, vain tasaista ja uuvuttavaa alamäkeä kohti tyhjyyttä. Ensimmäinen ajatus on inhimillinen, välitön ja monille tuttu, joka kääntyy hetkessä epäilykseksi höpläytyksestä.

Totuus on kuitenkin usein tylsempi ja tässä tapauksessa se on puhtaasti matemaattinen. Ketään ei huijattu, vaan peluri törmäsi voimaan, jota kasinopelien algoritmit tottelevat sokeasti. Liian moni meistä tekee sen virheen, että tuijotamme pelivalintaa tehdessämme sokeasti vain palautusprosenttiin.

On opittu, että 96 % on hyvä luku ja oletamme virheellisesti sen tarkoittavan jonkinlaista takuuta siitä, että jokaisesta satasesta saa takaisin 96 euroa pelisession päätteeksi. Tämä on kenties yleisin ja lompakolle kallein väärinkäsitys koko alalla. RTP on vain teoreettinen keskiarvo miljoonien pyöräytysten horisontissa; se ei kerro mitään siitä, selviääkö saldosi seuraavasta vartista.

Tässä astuu kuvaan pelikokemuksen todellinen arkkitehti: volatiliteetti, eli varianssi. Se on pelin näkymätön käsi ja pulssi, joka määrittää tahdin, jolla voittoja jaetaan tai ollaan jakamatta. Se on se kriittinen muuttuja, joka päättää, onko pelisessio tasaista ja turvallista nyhjäystä vai sydämentykytyksiä aiheuttavaa vuoristorataa, jossa huiput ovat korkealla ja laaksot syviä.

Seuraavan tuokion aikana emme tyydy pelkkään kuivaan teoriaan. Avaamme konepellin kahdesta ikonisesta pelistä, jotka edustavat tämän spektrin täydellisiä ääripäitä: NetEntin legendaarinen Starburst ja Play’n GO:n armoton Book of Dead. Selvitämme juurta jaksaen, miksi toinen näistä on kuin turvallinen ja aurinkoinen sunnuntaikävely puistossa, kun taas toinen vastaa benji-hyppyä ilman varmistusköyttä. Tämän luettuasi et enää valitse peliä vain nimen perusteella, vaan osaat valita täydellisesti budjettiin sopivan automaatin.

Kasinopelien syke määrittyy volatiliteetin kautta

Jäykät ja tylsät sanakirjan määritelmät sekä monimutkaiset kaavat eivät auta etenkään aloittelevaa peluria ymmärtämään volatiliteettiä ja varianssia, vaan termin avaaminen käy kätevämmin säätilan kautta. Matala volatiliteetti on kuin harmaa syyskeli, joka on jatkuvaa ja tasaista tihkusadetta. Se ei ehkä kastele sinua läpimäräksi heti, mutta se pitää maan kosteana varmasti ja tasaisesti. Pelimaailmassa tämä tarkoittaa pieniä voittoja, jotka ropisevat pelikassaan tiheään tahtiin pitäen saldon hengissä.

Korkea volatiliteetti on taas kuin armoton aavikko. Voit vaeltaa viikkoja polttavassa auringossa näkemättä pisaraakaan vettä ja janon tunne kasvaa potenssiin korottamalla. Kuitenkin kun sade vihdoin saapuu, se ei ole tihkua, vaan massiivinen myrsky, joka muuttaa koko maiseman kerralla vihreäksi keitaaksi. Nämä korkean varianssin pelit tarjoavat pitkiä kuivia kausia, mutta myös potentiaalin valtaviin ja kertaheitolla pelikassan lihottaviin voittoihin.

Tässä piilee myös suurin ero palautusprosenttiin (RTP), joka sekoitetaan harmillisen usein varianssiin. RTP on lupaus siitä, kuinka paljon peli palauttaa rahaa äärettömän pitkällä aikavälillä. Sitä vastoin volatiliteetti kertoo, miten ja millä rytmillä tuo raha jaetaan. Kaksi peliä voi molemmat palauttaa 96 % panoksista, mutta toinen tekee sen jakamalla euron voittoja joka toisella kierroksella, kun taas toinen säästää potin jaettavaksi yhtenä tuhannen euron könttäsummana kerran kuussa.

Käytännössä pelit luokitellaan usein asteikolle 1–5 tai sanallisesti matalasta erittäin korkeaan. Mutta miksi korkea riski ja aavikko vetävät puoleensa kuin magneetti, vaikka ne ovat pelikassalle vaarallisempia? Tähän yksinkertainen vastaus piilee siinä, että ihmismieli on rakennettu janoamaan jännitystä. Me emme luonnostaan syty tasaisesta kyydistä ja omien takaisin saamisesta, vaan jahtaamme sitä yhtä isoa osumaa. Korkean varianssin pelit ruokkivat tätä lupaamalla, että seuraava pyöräytys voi läväyttää ruudulle järkälemäisen potin.

Kaksi ääripäätä: Kun benji-hyppy kohtaa sunnuntaikävelyn

Kun asetetaan vastakkain kaksi useimpien hyvin tuntemaa automaattia, niin saamme hyvää käytännön ymmärrystä volatiliteetista. Korkean varianssin raa’asta meiningistä oppikirjaesimerkki on tietysti Book of Dead, jonka parissa pelituokio elää ja kuolee kuuluisan vapaapelitoiminnon sekä laajenevien symbolien varassa. Peruspeli on usein kuin loputon kuiva aavikko, joka on olemassa lähinnä rahoittaakseen ne harvinaiset hetket kun kirjat pamahtavat ruutuun.

Pelin toimintaa on tarkempi avata simulaation avulla, jossa ladotaan liikenteeseen 100 kieppiä. Näiden aikana 70-80 kappaletta on tyhjiä arpoja tai tarjoavat mitättömän ja panosta pienemmän palautuksen. Tämä mekaniikka ei anna tekohengitystä kassalle, vaan imee saldon armottomasti tyhjiin. Kuitenkin jos riski palkitaan ja bonuskiepit osuvat kohdalle, niin tuhatkertaiset osumat voivat muuttaa saldon sekunnissa toiseen suuntaan.

Kurkistus spektrin toiseen päähän nostaa ilmoille vanhan kunnon Starburst -pelin, joka vie pelaajat avaruuden tunnelmiin. Sen molemmista suunnista kulkevat voittolinjat sekä laajenevat Wild -tähdet on luotu pitämään pelin viihdearvo mahdollisimman korkealla pidemmän aikaa. Samat 100 kierrosta tässä pelissä tarjoavat aivan erilaisen draaman. Pikkuvoittoja satelee jatkuvasti ja saldosi sahaa hypnoottista siksakkia edestakaisin. Starburstin tarkoitus on pitää peli käynnissä, ei tehdä sinusta miljonääriä yhdellä pyöräytyksellä.

Ero on lopulta konkreettinen ja mitattavissa rahassa sekä ajassa. Siinä missä Book of Dead voi imuroida 20 euroa pienessä hetkessä ilman sääliä. Starburstissa saman tappion tekeminen voi vaatia tunnin aktiivista pelaamista. Toinen on siis sprintti kohti rikkauksia tai vararikkoa, kun taas toinen on maraton, jossa matka on tärkeämpi kuin päämäärä.

Ison volatiliteetin koneet ovat kuin luotuja adrenaliinin nälkäisille

Korkean varianssin pelit, kuten armoton Money Train tai sähköinen Reactoonz, eivät ole sunnuntaipelaajien kevyttä viihdettä. Ne ovat raskaan sarjan täsmäaseita niille, jotka ovat valmiita allekirjoittamaan kasinomaailman brutaaleimman sopimuksen: Kaikki tai ei mitään. Tämä on korkeiden panosten haiden sekä kylmähermoisten bonussurffaajien pelikenttä, jossa pelkällä toivolla ei pärjää ja tarvitaan raudanlujaa kassanhallintaa sekä henkistä panssaria.

Jos hyökkäät korkean volatiliteetin peliin ilman massiivista puskuria, teet mahdollisesti matemaattisen itsemurhan. Nyrkkisääntö on varsin tyly, sillä tarvitset saldoa ideaalitilanteessa 200–500 kertaa panoksen verran. Tämä ei ole liioittelua, vaan elinehto. Perseen on kestettävä merivettä ja ne sadat tuskastuttavat kuivat kierrokset, kun peli tuntuu vain imaisevan happea huoneesta ilman vastinetta. Riittävällä kassalla varmistat, ettei pelihetki tule päätökseen omasta mielestä turhan nopeasti.

Kehäketut toki luottavat näihin peleihin siinä tapauksessa, kun tavoitteena on kotiuttaa isoja summia. Silloin matalan varianssin tasainen nyhjäys ei tee mitään, vaan voidaan nähdä jopa ajanhukkana. Strateginen peluri voi myös hyödyntää aktiivisen non sticky edun siinä mielessä, että pelaa omalla panostuksella ison riskin pelejä jytkyn toivossa. Tällöin osuman kohdalla ei tarvitse huolehtia kierrätysehdoista ja huonossa tapauksessa pelejä voi jatkaa edun osuudella oman saldon loputtua.

Matala volatiliteetti on viihdepelaajan turvasatama

Maailmassa, jossa riskinottajia kumarretaan, on matala volatiliteetti väärinymmärretty nerokkuuden laji. Se on valinta nautiskelijalle, joka ei osta rahalla toivoa äkkirikastumisesta, vaan aikaa. Nämä pelit tarjoavat vastinetta rahalle viihdemuodossa, jossa valot vilkkuvat, animaatiot pyörivät ja voitokkaat kiepit toistuvat tiheään, vaikka itse summat olisivatkin taskurahojen luokkaa.

Tämä tylsyys on itse asiassa niin tehokasta, että se pelottaa operaattoreita. Klassikot kuten Blood Suckers tai 1429 Uncharted Seas löytyvät lähes poikkeuksetta kampanjaehtojen kiellettyjen pelien listalta. Tämä panna selittyy sillä, että ne ovat kierrätyksen kuninkaita. Niiden matala riski yhdistettynä korkeaan palautusprosenttiin tekee kierrättämisestä liian helppoa ja turvallista. Pelisivusto haluaa sinun ottavan riskejä, ei suojelevan saldoasi.

Tilanteessa, jossa pelikassasi pohjalla pyörii enää viimeinen kymppi ja ilta on vasta nuori, niin unohda jättipotit. Silloin matala varianssi on paras ystäväsi. Se ei tee sinusta miljonääriä, mutta se pitää pelit käynnissä samaan aikaan kun korkean riskin pelit olisivat jo syöneet evääsi. Joskus tylsä peli onkin strategisesti viisain siirto ja se on puolustusmuuri, joka maksimoi ilon ja minimoi tappion nopeuden.